eTampere asiantuntijan silmin
eTampere-ohjelman toiminnan tuntevat, mutta ei kuitenkaan päivittäisessä toiminnassa mukana olleet asiantuntijat analysoivat ohjelmaa bisneksen, tutkimuksen ja hallinnon näkökulmasta.
Bisnes
Eero Ottila, Fujitsu Tampere
Tutkimus
Heidi Keso, Tarja Pietiläinen, Life Works Consulting Oy
Hallinto
Jarkko Lumio, Oy Media Tampere Ltd
Yritykset odottivat suurempia yrityslähtöisempiä hankkeita. Ehkä olisi ollut paikallaan jo alussa todeta että tämä on ensisijassa tutkimusyhteisöiden hanke, jolla seutukunnalle kerätään rahaa tutkimuksia varten. Jotain yrityksillekin jäi, syntyi uusia yrityksiä ja uusia pysyviä työpaikkoja. Elinkeinoelämä varmasti odottaa jatkoa. Samalla se odottaa että se pääsee myös vaikuttamaan syntyviin hankkeisiin. Se odottaa myös julkiselta toimijalta selkeämpää ja näkyvämpää roolia.
Eero Ottila, Fujitsu Tampere
eTampere ja yritysten odotukset
Kun 5 vuotta sitten eTampereen kutsu kuului, niin Tampere-talon asiaan varattu tila täyttyi niin, että mattimyöhäiset joutuivat seinustoilla seisoskelemaan. Läsnä olivat kaikki, jotka halusivat päästä rakentamaan uutta ehoa informaatioyhteiskunnan keidasta Tampereelle. Myös yritykset kuulivat kutsun. Mukana oli paikallisten yritysten lisäksi merkittävä joukko ykkösrivin suomalaisia ICT-alan yrityksiä merkittävällä tasolla edustettuina.
Juha Kostiaisen ja Olli Niemen lähes hurmosmaiset puheenvuorot innostivat yrityksiäkin. Tähän on päästävä mukaan. Tässä vaiheessa ei häirinnyt sekään, että osaohjelmien vetäjiksi oli valittu akateemisia tutkijoita; sehän oli kuin laadun tae.
Arki koitti, ohjelmat lähtivät liikkeelle. Odotettuja tarjouspyyntöjä ei ilmaantunutkaan. Hankkeisiin alettiin hakea osallistujia ja samalla rahaa. Hankkeet tuntuivat muiden valmiiksi miettimiltä, liian vähän yritysten omiin tuotekehityksen roadmappeihin ainakaan sellaisenaan kuuluvilta.
Alkoi marmatus. Ensin oltiin tuohduksissa Tampereen kaupungille: eikö kaupunki tilaakaan mitään? Sitten osaohjelmien vetäjille: eikö yrityksillä olekaan mitään roolia tässä showssa?
Yritysten erilaiset kuppikunnat ja kahviseurat aloittivat varsin laajan arvostelun, mutta eivät kuitenkaan kovin paljoa tuoneet ehdotuksia mitä pitäisi tehdä. Ohjelman johto kuitenkin reagoi ja alkoi kuunnella ainakin jonkin verran myös yrityselämää. Syntyi runsaasti tilaisuuksia, jossa yrityksille jaettiin tutkimustietoa ja esiteltiin mahdollisuuksia. Myös kyselyitä alettiin kohdistaa enenevässä määrin yrityksille. Suuntaa reivattiin jonkin verran ja syntyi muun muassa eYrityspalvelu, joka osoittautuikin erinomaiseksi työvälineeksi pienille yrityksille niiden matkalla sähköiseen maailmaan. eYrityspalvelu jäi myös elämään eTampereen päätyttyä Pirkanmaan yrittäjien isännöimänä. Myös eKiihdyttämö etsi ja synnytti uusia yrityksiä. Tavoitteet olivat tältä osin huikeita ja työ jatkuu edelleen.
Nyt kun ohjelman päätössanoja on lausuttu ja hautajaisia pidetty, niin mitä jäi yrityksille käteen?
Oli suuri innostus, syntyi lievä pettymys – tämä ei ollutkaan yritysten juttu. Yritykset odottivat suurempia yrityslähtöisempiä hankkeita. Ehkä olisi ollut paikallaan jo alussa todeta että tämä on ensisijassa tutkimusyhteisöiden hanke, jolla seutukunnalle kerätään rahaa tutkimuksia varten.
Jotain yrityksillekin toki jäi, kukaan ei sano etteikö hankkeella ollut merkittävää huomioarvoa. Alueen vetovoimaisuus varmasti nousi ja tunnettuus lisääntyi. Nämä eivät kuitenkaan kovin paljoa yrityksiä auttaneet.
Mutta ne isot jutut:
- paljon uusia yrityksiä,
- paljon uusia pysyviä työpaikkoja
- paljon merkittäviä uusia uraa luovia tutkimushankkeita ; niitä kärkihankkeita joiden varassa menemme eteenpäin - syntyikö niitä vai onko asiat vielä kesken ja pitäisi arvioinnin jälkeen jatkaa jossain muodossa edelleen.
Elinkeinoelämä varmasti odottaa että jatkoa tulee. Samalla se odottaa että se pääsee ainakin osaksi myös omilla ehdoillaan vaikuttamaan syntyviin hankkeisiin. Se odottaa myös julkiselta toimijalta enemmän tilaajan roolia voidakseen myös omalta osaltaan aidosti panostaa tuleviin ratkaisuihin. Ajatus siitä, että eTampereen isännänkin tulisi kuulua myös näissä asioissa maan ehdottomaan eliittiin, elää edelleen.
”Kriittiset arviot ovat seurausta epärealistisista odotuksista tieteelliselle tutkimukselle. Toiminnan liikkeelle saaminen kestää vähintään vuoden, johtuen rahoitussykleistä ja tutkijoiden rekrytoinnin haastavuudesta. Elinkeinopolitiikan tavoitteiden mukaisesti voidaan kysyä, onko tutkimuksesta ollut hyötyä yrityksille. Tutkimustulosten valmistuminen vie oman aikansa ja tulosten soveltaminen käytäntöön on oma erillinen prosessinsa.”
eTampere on vauhdittanut sähköistymistä ja digitalisoitumista käsittelevää tietoyhteiskuntatutkimusta kolmelta eri suunnalta: tietoyhteiskunnassa toimivien ihmisten arjen ja työn muokkaamisen, liiketoiminnan rakentamisen sekä käyttäjälähtöisen teknologian kehittämisen näkökulmasta. Ohjelma on toiminut suppilona, joka on suunnannut tutkimusresursseja tietoyhteiskunta-aiheisiin ja tarjonnut alkupääoman tutkimusaiheiden määrittelylle ja tutkimusprojektien käynnistämiselle. Tietoyhteiskuntateema on ollut riittävän yleinen ja samalla kuitenkin innostava saadakseen aikaan yhteistyötä yli oppiainerajojen.
Mitä tutkimusta on tehty?
eTampere-ohjelmassa on tehty tutkimusta kolmessa osaohjelmassa. Tietoyhteiskunnan tutkimusinstituutti Tampereen yliopistossa on koordinoinut yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tavoitteena on ollut edistää monitieteisen tutkimus- ja kehitystoiminnan ja koulutuksen keinoin aktiiviseen kansalaisuuteen perustuvan tietoyhteiskunnan rakentamista. Tutkimukset ovat syventäneet tietoa ja tehneet avauksia tietoyhteiskunnan sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia luotaaviin tutkimusteemoihin. Teemoina ovat olleet lapset ja nuoret tietoyhteiskunnan medioiden aktiivisina käyttäjinä; mobiililaitteiden, tietokonepelien, internetin, tietokoneen merkitys yhteiskunnassa ja niiden tuoma muutos yhteiskunnallisesti merkittävänä mediana sekä niiden vaikutus kasvatuksessa ja opetuksessa; sekä ICT-teknologioiden ja -sisältöjen mahdollisuudet ja uhat organisaatioiden ja yritysten toiminnassa, mukaan lukien työnmuutoksen ja hyvinvoinnin teemat.
Tampereen teknillinen korkeakoulu ja Tampereen yliopisto perustivat eBRC osaohjelman synnyttämään uutta tietoa sähköisestä liiketoiminnasta tieteen ja tutkimuksen keinoin. Tavoitteeksi asetettiin muodostuminen yhdeksi Euroopan johtavista sähköisen liiketoiminnan tutkijoista vuoteen 2005 mennessä. eBRC on vakiinnuttanut alan kansainvälinen konferenssin eBRF, joka on koonnut yhteen aiheesta kiinnostuneita tutkijoita ja tarjonnut kansainvälisen näyteikkunan tamperelaiseen tietoyhteiskuntatutkimukseen. Tietoa hyödynnetään perustajayliopistojen opetuksessa ja tutkimuksessa sekä yritysten liiketoiminnassa.
Kolmas tutkimusta toteuttava osaohjelma oli Teknologian veturiohjelmat. Sen tavoitteena oli toimia uranuurtajana tulevaisuudessa tarvittavien teknologioiden osaamisen synnyttämisessä Tampereen alueella. Viisi veturiohjelmaa ovat: mukautuvat ohjelmistokomponentit, käyttöliittymät, informaation aistiminen, uustodellisuus sekä laajakaistainen tiedonsiirto. Veturiohjelmat ovat tuottaneet informaatiotekniikkaa ihmisille ja erityisesti vuorovaikutusta edistävää teknologiaa, joka toimii inhimillisenä liittymänä tietoyhteiskuntaan. eTampere -ohjelman aikana tutkimuslaitosten välinen yhteistyö alueen yliopistojen välillä on kehittynyt merkittävästi.
Tutkimusta on tehty myös muissa eTampereen osaohjelmissa painopisteen ollessa käytännön sovellusten aikaansaamisessa. Esimerkiksi RELab koemaailma tuottaa erilaisia tietoyhteiskunnan palveluja konkreettisiin käytäntöihin ja antaa suuntaviivoja uusista teknologian käytöistä ennakoimalla tulevaisuutta.
Mikä on ollut tutkimuksen rooli yritysten, kaupungin ja yliopistojen kolmikantayhteistyössä?
Tutkimuksen rooli kolmikantaan perustuvassa eTampere –ohjelmassa on ollut rakentaa keskusteluyhteyttä yhteiskunnan päätöksentekijöiden välille tarttumalla kiinnostaviin tietoyhteiskuntailmiöihin. Tutkimus on tuonut syvyyttä vuorovaikutukseen ja tietoyhteiskuntakehitystä viitoittavaan keskusteluun suuntaamalla katseen eri näkökulmiin ja tuottamalla käsitteitä ja kokoavan viitekehyksen sille, mistä ilmiössä on kysymys.
Tietoyhteiskuntatutkimus on koonnut tutkijajoukkoja ajankohtaisen teeman ympärille ja suunnannut tehtävää tutkimusta Tampereen alueen kehitykselle tärkeisiin kysymyksiin. Tutkimus on siten tukenut elinkeinopoliittisten tavoitteiden toteutumista eli sitä, että Tampere on tunnustettu tietoyhteiskunta-ajattelun ja -toiminnan edistäjä Euroopassa. Lisäksi kolmen tahon yhteistyö on selkeästi lisääntynyt, kuten eräs osallistuja kertoi: ”Onpas hienoa oppia tuntemaan eri tahojen edustajia, ja huomata, että mehän pohdimme ihan samoja asioita yksin tahoillamme”.
Julkishallinnon ja yritysten palvelukehittäjille tutkimus on tuottanut uusia käsitteitä ja muokannut ymmärtämystä meneillään olevasta kehityksestä. Näiden käsitteiden avulla palvelukehittäjät pystyvät muokkaamaan omaa toimintaansa ja rakentamaan parempia sovelluksia. Esimerkiksi teknologian käyttämiseen ja käyttäjälähtöisiin sovelluksiin pureutuva tutkimus auttaa yrityksiä näkemään käyttäjien roolin omassa tuotekehityksessään. Tästä näkökulmasta hyödyllisiä ovat muun muassa tutkimukset, jotka käsittelevät tiedon digitalisoitumisen tuomia mahdollisuuksia yritysten väliseen yhteistyöhön, lasten, nuorten ja erityisryhmien tapoja ja tarpeita käyttää mobiiliteknologioita sekä palveluiden logistiikan muuttumista ja palvelutoimintalogiikan muutoksia.
Julkishallinto on puolestaan päässyt ohjelmassa pilotoimaan erilaisia kuntalaisille tarjottavia palveluja, joissa on hyödynnetty informaation digitaalista muotoa vuorovaikutuksessa tutkimuksessa esiin nostettujen suositusten mukaisesti. Kansalaisaktiivisuutta on helpotettu tuottamalla tietoa kunnan päätöksenteosta verkkoon ja kansalaisten tietotekniikkavalmiuksia on parannettu ja luotu mahdollisuuksia verkon käyttöön.
Miten tutkimuksen käyttöarvoa voi arvioida?
Kriittiset äänet ovat arvioineet, että eTampere-ohjelmassa toteutettu tutkimus on tuottanut liian vähän näkyviä tuloksia. Tutkimusta on kritisoitu siitä, että se on jäänyt yliopistojen sisälle eikä ole koskettanut kuntalaisia, heille palveluita kehittäviä tahoja eikä alueen yrityksiä. Kun tutkimus valjastetaan elinkeinopolitiikan avuksi, odottavat hallinnon edustajat siltä politiikan tekoa auttavia tuloksia ja yritysten edustajat liiketoimintaa edistäviä tuloksia.
Kriittiset arviot ovat seurausta epärealistisista odotuksista tieteelliselle tutkimukselle. Isojen tutkimusryhmien toiminnan liikkeelle saaminen kestää vähintään vuoden, johtuen rahoitussykleistä ja tutkijoiden rekrytoinnin haastavuudesta.
Elinkeinopolitiikan tavoitteiden mukaisesti voitaisiin kysyä, onko tutkimuksesta ollut hyötyä yrityksille. Tutkimustulosten valmistuminen vie oman aikansa ja tulosten soveltaminen käytäntöön on oma erillinen prosessinsa. Kun hanke on kestänyt tutkimuksen näkökulmasta vain viisi vuotta, on tähän kysymykseen haasteellista vastata. Ongelmat, jotka tutkimus määrittelee ja joihin se pyrkii löytämään ratkaisuja, ovat luonteeltaan erityyppisiä kuin käytännön liiketoiminnan ja julkisten palvelujen ratkaistavina olevat päivittäiset kysymykset. Jokaisen eri toimijan näkökulmasta katsottuna onnistumisen tai hyödyn arvioinnille on olemassa omat mittarit.
eTampere –ohjelma on osoitus siitä, että elinkeinopolitiikka voi toimia tutkimustoiminnan suuntaajana ja saada aikaan toiminnan muutosta alueella. Elinkeinopolitiikan 5-vuotiskausi on kuitenkin liian lyhyt suurten sosiaalisten muutosten aikaansaamiseksi tutkimuksen keinoin.
Onko eTampereessa tehty tutkimus onnistunut?
eTampere –ohjelmassa toteutetun tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin monitieteisen tietoyhteiskuntatutkimuksen synnyttäminen, Euroopan johtavaksi tutkimusyksiköiksi nouseminen sähköisen liiketoiminnan alalla ja tulevaisuudessa tarvittavien teknologioiden kehittämisosaamisen synnyttäminen Tampereen alueella. Pyrkimyksenä on ollut vakiinnuttaa alan tutkimustyö ja rakentaa kansainvälisesti arvostettu tutkimuksen keskittymä.
Osa tutkimuksista toteutettiin monitieteisissä projekteissa ja osa paikkansa vakiinnuttaneissa tutkimusyksiköissä. Kun on kyse uutta ilmiötä tarkastelevasta monitieteisestä tutkimuksesta projektitoimintana, johtamisesta tulee vaativaa. Resursseja kuluu paljon rahoituksen hankkimiseen, hankesuunnitelmien laatimiseen, tutkijoiden rekrytoimiseen, hallinnolliseen vastuunjakamiseen ja muuhun projektin organisoimiseen. ISIssä ja eBRC:ssä toteutettu tutkimus on konkreettisesti saatu aikaan yksittäisissä projekteissa ja hankkeissa. Seurauksena on, että tulokset jäävät tiedeyhteisön kapea-alaisten tutkimuslinjojen käyttöön. Tutkimuksen toteuttaminen paikkansa vakiinnuttaneissa tutkimusyksiköissä, joissa tehtävät ja vastuut ovat selkeämmät, tutkimustyö tukee organisaation nykyistä toimintaa ja jättää siten enemmän jälkiä.
eTampere elinkeinopoliittisena ohjelmana on nostanut tutkimuksen johtamisen keskustelun kohteeksi. Tieteellisen tutkimuksen johtamisen haasteet nousevat kahdesta suunnasta. Yhtäältä tutkijat ovat itse motivoituneita ja siten oma tavoite tutkimuksen edistämiseen on jo olemassa, etenkin väitöskirjaa työstävien osalta. Tutkimuksen tavoitteellisuus on itsellään tutkimusta eteenpäin vievä voima. Toinen johtamisen haaste nousee siitä, että tutkijoiden tavoitteet hajauttavat yhteisöllistä yhdessä tekemistä. Tutkimusyhteisö asettaa tiukat vaatimukset sille, että tutkimustulokset julkaistaan oman alan julkaisuissa ja meritoitumista varten tulee tehdä yksilötyötä. Tutkimustyötä hajauttava voima vaatii johtamiselta pirstaleisten tavoitteiden yhdistämistä toiminnan pohjaksi. Näin tuetaan tutkimustulosten käytettävyyttä ja aikaansaatujen tutkimusohjelmien kehitystä.
Tutkimusjohtajan toinen tehtävä tieteellisen tutkimuksen ohjaamisen lisäksi on sidosryhmäjohtaminen, johon kuuluu sosiaalispoliittisten prosessien johtaminen eli kansainvälisen näkyvyyden aikaansaaminen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen valmistaminen. Kansainvälisesti tunnetun johtamisyksikön perustaminen on sosiaalinen ja poliittinen kysymys yhtä aikaa. Tähän tarvitaan visionääristä johtajaa, joka on näkyvä julkisuudessa ja panostaa aktiivisesti kansainvälisten ja yhteiskunnallisten yhteyksien tekemiseen. Tämä vaatii johdonmukaisia toimia, tutkimusryhmän johtamista ja sitä, että keulakuva hankkii näkyvyyttä, mainetta ja rahoitusta. Kansainvälisesti tunnetun johtavan tutkimusyksikön muodostuminen edellyttää sitä, että tutkimuksen lähestymistavasta syntyy koulukunta ja että yksilön näkyvyys muunnetaan lopulta koko tutkimusyksikön vaikuttavuudeksi.
Tutkimuksen institutionalisoitumista voidaan pitää onnistumisen merkkinä, koska näin toiminta ei jää hajatoimiksi. eTampere –ohjelman tavoitteet eivät toteutuneet täysin tältä osin. Tutkimusta saatiin suunnattua ajankohtaisten teemojen ympärille, mutta tutkimustoiminta ei näin lyhyellä aikavälillä pystynyt kehittymään itsenäiseksi instituutioksi, koulukunnaksi.
"eTampereen perusongelma oli kehitysohjelmille varsin tyypillinen: Kunnianhimoiseksi laadittu ohjelma pyritään toteuttamaan muiden rahoilla. Kun lopullinen päätösvalta resursseista jää sinne missä se jo aiemminkin oli ja rahojen käytölle on monia keskenään ristiriitaisia tavoitteita, tehdään lopulta sitä mihin on totuttu. Jos ohjelmalla on määrällisiä tavoitteita, ne saavutetaan kirjaamalla ohjelman puitteissa tehdyksi työ, joka muutenkin olisi tehty."
Miten toimittiin?
eTampere-ohjelman organisoinnin perusidea oli se, että ohjelmasta kaupungin kanssa sopineet sopimuskumppanit, mm. yliopistot, sitoutuvat ohjelman tavoitteisiin ja osallistumaan vastuullaan olevien osaohjelmien rahoittamiseen. Ohjelman ja osaohjelmien ohjaus tapahtui kaupungin nimeämän ohjausryhmän ja elinkeinokeskuksen toimesta. Tavoitteiden saavuttamista valvottiin yksityiskohtaisella hankeraportoinnilla, jonka kokoaminen oli eTampere-toimiston tehtävä. Sen lisäksi ohjelmatoimiston rooliksi jäi osaohjelmien yhteistyön kehittäminen sekä ohjelman yleinen koordinointi ja markkinointi.
Mitä tehtiin?
Ohjelma oli leimallisesti tutkimusohjelma ja sen tavoitteistoon kirjoitettu pyrkimys tuottaa uudenlaisia sähköisiä palveluita myös kansalaisille toteutui vain osittain. Ongelma tässä oli toisaalta se, että tutkimuspuolella keskityttiin lähinnä teknologiaan ja tietoyhteiskunnan yleisiä kehityspiirteitä ja sähköisen liiketoiminnan kehitystä selvittävään perus- ja seurantatutkimukseen, ei hyvinvointipalveluiden soveltavaan kehittämiseen.
Ongelman toinen puoli oli se, että kaupungin omalla vastuulla oleva sähköisen palvelun kehittäminen jäi liiaksi toimialojen oman aktiivisuuden varaan. Ohjelman Infocity osuus tai ohjelmatoimisto eivät kyenneet ohjaamaan - esimerkiksi resurssiallokaatiolla - tätä kehitystyötä muiden osaohjelmien yhteyteen. Infocityn osuus ohjelman kokonaisbudjetista oli 4 % ja ohjelmatoimiston osuus vajaa 2 %. Tutkimuspuolelta puuttui siten toiminnalle punaisen langan antava asiakas ja tietoyhteiskunnan palvelujen kehittämisen kannalta relevantteja tutkimusteemoja: Esimerkiksi langattoman sairaalan toteuttamisen ongelmat olisivat tarjonneet varsin laajan ja monipuolisen kehityskokonaisuuden ja se olisi ollut vielä 2000-luvun alussa vähän kaluttu teema.
Omilla vai toisten rahoilla?
eTampereen perusongelma oli kehitysohjelmille varsin tyypillinen: Kunnianhimoiseksi laadittu ohjelma pyritään toteuttamaan muiden rahoilla. Kun lopullinen päätösvalta resursseista jää sinne missä se jo aiemminkin oli ja rahojen käytölle on monia keskenään ristiriitaisia tavoitteita, tehdään lopulta sitä mihin on totuttu. Jos ohjelmalla on määrällisiä tavoitteita, ne saavutetaan kirjaamalla ohjelman puitteissa tehdyksi työ, joka muutenkin olisi tehty.
Oliko ruori irti peräsimestä?
Hajauttamalla eTampere-ohjelman toimeenpanovastuu yhteistyösopimuksin eri tahoille samalla vietiin välineitä ohjelman kokonaisohjaukselta. Jo ohjelmakauden aikana näkyvissä olleeseen eri osa-ohjelmien erillisyyteen ei kyetty puuttumaan. Vaikka ohjelman tavoiteltu – ja sen saavuttama – hankevolyymi oli Suomen mittapuun mukaan kunnioitettavan suuri, hajaantui toiminta sisällöllisesti niin laajalle alueelle, että sen välittömiä vaikutuksia on mahdoton tunnistaa. Pienempi, ehkä vain kaupungin oman 15 miljoonan euron kokonaispanostuksen suuruinen, tiukasti tietoyhteiskuntapalveluiden kehittämiseen fokusoitu ja koordinoitu toimenpidejoukko olisi todennäköisesti tuottanut näkyvämmän ja selvemmin arvioitavan tuloksen. Toki eri tahoilla tehdyn työn merkitys saattaa nytkin yhteen laskettuna olla mittava. Aseeksi valittiin nyt siis haulikko, jolla saatiin aikaan näyttävä suoritus ja kauas kuuluva pauke. Toistaiseksi ruudin savu ei ole vielä hälvennyt niin paljon, että näkisimme, moniko hauli lopulta osui maalitaulun keskiöön.
Edellä kuvatut ohjelman peruslähtökohdat antoivat puitteet myös ohjelmatoimiston neljän hengen (johtaja, projektipäällikkö, viestintäpäällikkö ja –assistentti) työpanokselle. Laaja-alaisuudellaan ohjelma saavutti huomiota, paitsi kotimaassa, myös maamme rajojen ulkopuolella – edistäen mm. kokousmatkailua - ja palveli siltä osin hyvin kaupungin tavoitteita. Ohjelman tavoitteet asetettiin ensi sijassa määrällisinä hankevolyymeinä, minkä vuoksi ohjelman laadullisten vaikutusten arviointiin ei juuri ole ollut edellytyksiä.
Media Tampereen rooli eTampereen ohjelmatoimiston kotipesänä oli tarkoitettu tekniseksi ilman sisällöllistä ohjausvastuuta. Koska ohjelmatoimistolle ei luotu roolia ohjelman hankkeiden toteuttajana, ei toimisto tuottanut merkittävää synergiaetua Media Tampereen kehittämishankkeille. Toki esimerkiksi osaamiskeskustoiminnasta syntyneet kontaktit kyettiin käyttämään eTampereessa hyödyksi ja päinvastoin: Roolimme alan toimijaverkoston solmuina tukivat toisiaan.
