e-Tampere

Jennyn tarina: Vertaistuen merkitys elämässäni

Vammauduin vakavasti liikenneonnettomuudessa kesällä 2002 häideni aattona. Sain loppuelämän vammoikseni aivovamman, vaikean niskanretkahdusvamman, hermovaurion oikeaan käteeni, selkärangan nikaman pään murskautumisen ja väärinluutumisen johdosta kieron selkärangan ja kiputilan oikeaan polveeni. Vietin ensimmäisen yön terveyskeskuksessa tarkkailtavana.

Vammojeni vakavuutta ei tiedetty aluksi. Ensimmäisen ½ vuotta olin vain lievän niskanretkahdusvamman saanut potilas, jolla oli hyvät ennusteet parantua täysin. kävin ensimmäiset ½ vuotta yksityisellä lääkäriasemalla ja sieltä minut siirrettiin yliopistolliseen sairaalaan kipupoliklinikalla. Kipupoliklinikalla diagnosoitiin hermovaurio ja jatkuvaa päänsärkyäni koitettiin lääkekokeilujen avulla saada kuriin. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu.

Kaksi ja puoli vuotta kolarin jälkeen menin hoitoon Turkuun yksityiselle lääkäriasemalle, josta olen nyt saanut parhaimman hoidon tähän asti. Siellä minut huomioidaan kokonaisuutena, psyyke mukaan luettuna.

Psyykkinen puoli hoidostani on ollut aika pahasti rempallaan. En ole saanut minkäänlaista kriisiterapiaa tms. kolarin jälkeen. Mieli on ollut useasti maassa ja olo todella ahdistunut, koska kipu ei näy ulospäin ja muiden terveiden ihmisten, ihan läheistenikin, on ollut vaikeaa ymmärtää kiputilojani.

Sain tietää Tampereen Seudun Vertaiskeskuksesta 2003 vuonna kipupoliklinikan kautta. Mietin kuitenkin vuoden verran, että uskallanko mennä kertomaan kivustani ja itsestäni muille vertaisille. Päätöstäni tuki eräs nainen, jonka kanssa olin yhteisellä kuntoutusjaksolla. Hänen tukemanaan tulin helmikuussa 2004 ensimmäisen kerran kipupotilaiden vertaisiltaan.

Minut otettiin hyvin vastaan ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin tulevani ymmärretyksi. Minun ei tarvinnut selitellä, koska kaikki paikalla olijat olivat myös kipeitä, syystä tai toisesta. Vertaistuen voimalla on ollut suuri vaikutus elämässäni. Sen avulla olen jaksanut päivästä toiseen hieman korkeammalla mielialalla. On mukava tavata saman asian kokenut ja vaihtaa mielipiteitä eri hoidoista, lääkkeistä, elämäntavoista ja harrastuksista.

Vammautumisen jälkeen sosiaalinen elämäni, ja oikeastaan koko muukin “entinen” elämä, on muuttunut täysin. Mikään ei ole niin kuin ennen. Olen nyt täysin työkyvytön ja entiset harrastukseni ovat jääneet pois vammojen takia.

Tämän vuoksi minulle on ollut äärettömän tärkeää, että olen löytänyt Vertaiskeskuksen. Olen nyt Vertaiskeskuksen sihteerinä ja saan täällä keskuksella tehdä pieniä asioita oman kuntoni mukaan. Saan suunnattomasti mielihyvää, kun voin auttaa muita ihmisiä omilla kokemuksillani. Lisäksi vertaisen tuki ja ymmärrys jo puolesta sanasta on suunnattoman tärkeää.

Tampereen Seudun Vertaiskeskuksessa on monia eri yhdistyksiä eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Itse käyn säännöllisesti useassa eri vertaisryhmässä, mutta kuitenkin aina viikoittain kipupotilaiden vertaisryhmässä. Olen myös käynyt Vertaiskeskuksen järjestämällä puolisokurssilla aviomieheni kanssa. Saimme kurssilta apua parisuhteeseemme ja myös uusia tuttavuuksia muista pariskunnista kurssilta. Olen myös ystävystynyt vertaisryhmissä käyvien ihmisten kanssa ja siten saanut lisää sisältöä elämääni.