e-Tampere

Nuorten tarinat

Henna Nieminen

Miten olen käyttänyt tekniikkaa

Pienenä katsoin televisiosta isäni kanssa Kummelia ja piirrettyjä. Vaikka olin vasta nelivuotias, katsoin videolle nauhoitettuja Speden elokuvia mm. Uuno Turhapuroja ja Noin seitsemää veljestä. Varttuessani
katsoin televisiosta muitakin ohjelmia kuin piirrettyjä ja uunoja ja ymmärsin, että on muitakin sähköisiä laitteita kuin televisio. En ole koskaan katsonut paljoa televisiota. Pienenä menin ulos tai tein jotain muuta ennen kuin piirretyt loppuivat viikonloppuaamuisin.

Nykyään televisiosta ei tule montaa kiinnostavaa ohjelmaa, sillä melkeinpä jokaisella kanavalla tulee uusintoja aivan tuutin täydeltä eikä samoja ohjelmia jaksa katsoa useita kertoja uudelleen. Ollessani ensimmäisellä luokalla kaverini sai tietokoneen, jossa oli Internet. Etsimme kuvia Titanic-elokuvasta, tulostimme niitä ja liimasimme vihkoihimme. Internetin käyttöni rajoittui kuvien tulostelemiseen muutaman vuoden ajan, sillä minulla ei ollut omaa tietokonetta eikä minulla ollut mitään tähdellisempää tekemistä Internetissä.

Ollessani seitsemännellä luokalla rekisteröidyin Vuotis-nimiselle keskustelufoorumille ja aloin käyttämään internetiä enemmän. Vuotiksessa kirjoittelemalla ja lukemalla olen oppinut tuntemaan ihmisiä paremmin ja kirjoittamaan asiallisia viestejä. Olen saanut Vuotiksesta ystäviä ja kavereita, joita en olisi tavannut ilman Internetiä ja joita olen tavannut useinkin aivan IRL, in real life, oikeassa elämässä. Internet on minulle tärkeä, sillä sen avulla voin pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa en muuten juttelisi ja puhelut maksaisivat paljon ja Internet helopottaa paljon asioiden hoitamista.

Kännykän sain kesällä ennen kuin siirryin viidennelle luokalle. Silloin lapsilla ei ollut kännyköitä niin paljoa kuin nykyään ja ne olivat hienoja kapistuksia. Monilla kavereillani oli jo puhelimet ja minäkin halusin oman, vaikka en sellaista niin paljoa ehkä tarvinnutkaan. Lopulta sain oman kännykän ja olin ikionnellinen. Enää en välitä niin, että mitä mallia puhelimeni on tai että millaisen logon siihen tilaisin, sillä lopulta tärkeintä on se, että sillä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä.

Viestintävälineet ovat tärkeitä, sillä ne helpottavat elämää. Kyllä varmaan pärjäisin ilman niitä, niin kuin ihmiset parisataa vuotta sitten, mutta nyt tuntuisi erittäin orvolta, kun niihin on tottunut.

 

Elina Lahtinen

Ensimmäiset kontaktini tietoyhteiskuntaan

Ensimmäiset kontaktit kännyköihin sain, kun isälläni oli oma matkapuhelin. En tosin osannut siitä avata edes näppäinlukkoa, mutta silti tappelin siskoni ja veljeni kanssa siitä, kuka sai, ja erityisesti kuinka kauan sai, pelata milloinkin matopeliä.

Kun olin kuudennella luokalla kaikki kaverini tiesivät, että saisivat joululahjaksi kännykät. Minä en. Vaikka olin jo kauan vinkunut kännykkää vanhemmilta ja velikin oli jo saanut omansa. Mutta jouluna lahjapaperin alta paljastunut Nokian laatikko oli todella mieluisa yllätys.

Tietokoneita meillä on aina ollut. Niillä on tottunut jo pienenä tekemään ja jotain ehkä on jo silloin oppinutkin.

Tietokoneisiin tietysti liittyy paljon kaikenlaisia juttuja, kuten Mese, irc- galleria ja kaikenmaailman chatit ja muut. Ne ovat toisinaan ihan hyviä keinoja ja erityisesti nuorten keskuudessa hyvin suosittuja yhteydenpitomuotoja, joissa on helppo olla yhteydessä kavereihin ja miksei tuntemattomiinkin. Jos vaikka on kovin ujo henkilö niin voi olla helpompaa jutella koneen välityksellä kuin kasvotusten. Kaikenlisäksi ne eivät (tietokoneen ja internet-yhteyden lisäksi) maksa mitään…

Löytyy niistä tietenkin myös huonoja puolia, kuten kaiken maailman häiriköt ja pedofiilit, jotka saavat siellä lähes vapaasti harrastaa. Eihän netissä kukaan tiedä oletko todella Sohvi_91 vai kenties Jyrki 46 v. Pakko kertoa myös isäni ensimmäinen Mese- kokemus, hän nimittäin kirjautui sisään msn Messengeriin siskonikin siellä ollessa ja alkoi jutella tälle. Siskoin ei oli kohteliaasti vastannut ja kysynyt kukahan Markku90 mahtaa olla, kun ei ketään Markkua tuntenut, paitsi tietty isän, joka oli vain ottanut koneen ehdottaman tunnuksen omakseen…

Suvi Lavi

Kännyruno

Se taisi olla toista luokkaa,
kun sain mun ekan kännykän.
Se oli isompi kuin halko
ja painoikin kuin synti,
mutta silti mä tykkäsin siitä
ja luulen, että siitä se lähti,
tämä mun innostus näitä kännyköitä kohti.
Nykyään en voi enää päivääkään viettää
ilman mukavaa pirinää ja tekstareita vähintään tusinaa.
Äiti kyllä näkee punaista
aina, kun lasku tippuu postiluukusta.
Vaan se on tässä elämässä pieni murhe,
kun on kännykässä ainesta iloon niin suureen.

Linda Huhtinen

Voi miten värikäs!

Kun mummin ja ukin kädessä oli helistin,
olikin meikäläisen kädessä säädin.
Vähille jäikin nukkeleikit, kun huomion veivät
telkun helppoheikit.
Lastenohjelmat toivottivat hyvän huomenen,
ja nukkumaan mentiin jälkeen muumien.
Nintendo kytkettiin teeveeseen ja Mario Bros
hyppäsi taivaaseen.

Voi miten värikäs olikaan lapsuus!

Ala-asteella tuli uusi asia elintärkeä,
mustavalkee ja "sairaan cool" kännykkä.
Mato söi ompun yhä uudestaan, kun mato-
pelin enkkaa ruvettiin takomaan.
Kun alkoivat kännyt piristä kavereillakin,
saatoin joskus saada kuvallisen tekstiviestinkin.

Voi miten värikäs olikaan ala-aste!

Tietokoneet kun valtasi maan,
ei koneelta päässyt pois ollenkaan.
Kunnes kaikkeen datailuun tuli suunta uus,
ja itsensä sivistämiseen vihdoin tilaisuus.
Oli näytölle tullut kuvake een muotoinen,
aivan kuin innolla huutaen :
"astu sisään, astu vaan, tule kanssani surffaamaan!"
Laajat olivatkin tiedon meret, kun näytöllä vilkkui
INTERNET.

"Niin ovat fiksuja nuoretkin, tiedot esitelmiin hakevat
syvyyksistä netin!" sanovat tädit nyökkäillen, vaan
hitsi vie, tietäisivätkin totuuden!

Joka päivä on netin kutsuhuuto armoton ;
"galleriassa yksi uusi kommentti sinulle on!"
Ja "moi mitä kuuluu" vilkkuu näytöllä, kun kaverit
vaihtaa kuulumisia Mesessä. Webbi-kameralla voit
kaverisi näytöllä heiluttaa, ja digi - kameralla uuden
lookkisi ikuistaa.

Voi miten värikäs onkaan elämä!

Mihin siis tarvitsetkaan elämää, kun on
internetti, galleria ja muukin setti.
"Tieto se vain viisastaa" sanoo professorit
suuret, ja myhäillen katsovat kun netissä
kiinni on nuorten juuret.

Vaan annappa olla, kun luontoon eksyvät
nämä järjenjätit. Koodit hallussa ja niin myös chätit.
Ja vaikka tietokoneet kamerat ja lanit tiellä pitää,
kuitenkin sormi suussa nuo poloiset etsii
länttä ja itää.

Niinpäniin, voi kuinka värikästä onkaan Suomen luonto!

Jani-Markus Nieminen

Suhteeni tietoyhteiskuntaan

Kotiini tuli ensimmäinen tietokone kun olin n. 10-11vuotias. Siitä oikeastaan alkoi suhteeni tietoyhteiskuntaan. Ensimmäisellä tietokoneellani harjoittelin perusjuttuja ja pelailin pelejä. Edelleenkin omistan tietokoneen ja se on oikeastaan päivittäisessä käytössä. Internet on todella käytännöllinen väline. Sillä voi kerätä tietoa, vaikka kaikki ei aina olekaan totta, sen avulla voi kommunikoida kavereiden kanssa erilaisten ohjelmien avulla. Sähköpostia taas en käytä oikeastaan ollenkaan, mutta kyllä sellaisenkin omistan, sama pätee irkkiin.

Ensimmäisen kännykkäni sain ala-asteella, olisiko ollut 5-6-luokalla. Kännykkää käytän aina kun on siihen tarvetta. Enemmän ehkä tekstiviestejä, kuin puheluita. Kännykkä on todella hyödyllinen väline, koska sillä voi soittaa lähes kenelle tahansa mistä tahansa. Omassa kännykässäni ei ole kameraa, eikä se minun mielestäni ole kovin tarpeellinen. Se on vain yksi hienous muiden joukossa.
Kamerankin, digi kameran, omistan ja käytän sitä aina semmoisissa isommissa tapahtumissa.

Liisa Pukka

Tietoyhteiskunnan ihmeellinen maailma aukesi minulle yllättäen ja merkittävin seurauksin

Maailma muuttuu jatkuvasti, ja tietoyhteiskunta mahdollistaa koko ajan enemmän. Zeroforty tarjoaa asiakkailleen 1 000 kuukausimaksuun kuuluvaa tekstiviestiä, tietokoneiden hinnat laskevat vuosi vuodelta ja ADSL pelastaa meidät oikean elämän ihmissuhteilta. Itse asiassa tietoyhteiskunta mahdollistaa meille sen, että tietokoneen tai puhelimen äärestä ei tarvitse poistua edes tapaamaan ystäviään - kaiken voi hoitaa kätevästi omasta huoneesta käsin. Kauppaankaan ei tarvitse enää itseään hinata, kun ostokset voi tehdä kotikoneelta.

Alkuviehätyksen jälkeen alkaa tämä touhu kyllästyttää. Jos netissä tutustuu ihmisiin, niin lopulta heidän kanssaan ei ole tekemisissä muuten kuin Mesessä ja Irkissä - tai sitten tekstiviestien avulla. Kuinka pitkälle tämän touhun kanssa ollaan valmiita menemään? Ehkä jossain vaiheessa ei tarvitse poistua oikeasti huoneestaan, kun kone hoitaa kaiken.

Mutta toki nyky-yhteiskunnan uusista ihmeistä on myös hyötyä. Sähköpostilla voi hoitaa kiireiset asiat mihin vuorokauden aikaan tahansa, eikä tarvitse hikipäässä juosta ympäri kaupunkia oikeita toimistoja ja lappusia etsien. Kännykällä voi sopia kiireellisiä tapauksia nopeasti ja loppupeleissä myös halvoin hinnoin. Internetin ja muiden eri vempaimien avuin voi pitää yhteyttä myös eri puolilla maailmaa asuviin ihmisiin, tai niihin ystäviin, joita näkee aniharvoin. Jos osaa käyttää tietoyhteiskunnan antimia sopivissa määrin, eikä niihin jää riippuvaiseksi, on niistä arvaamatonta apua elämän eri tilanteisiin.

Jenna Hristov

Erilainen päivä

Nyt jos miettii päivää ilma kännykkää, sähköpostia, MSN Messengeriä, keskustelupalstoja, blogeja ja muita vastaavia ja täytyisi pitää sitä vielä normaalina… Itse asiassa sitä ei ole ollenkaan helppo kuvitella, melkeinpä mahdottomuus.

Syy siihen, että ensimmäinen kännykkä minulle viidennellä luokalla piti hankkia, oli pääasiassa varmaankin se, että muillakin oli. Totta kai lisäsyy, ja vanhemmille esitettynä pääsyy, oli se että minut saa kiinni paljon, paljon helpommin ja muualtakin kuin kotoa.

Kun alkaa tarkemmin ajatella minkälainen maailma olisi ilman tuota "tietoyhteiskuntaa", jossa uutiset päivittyvät ympäri Internettiä joka sekunti, eikä olisi käytettävissä nyt jo tavallisina pidettyjä laitteita, jokapäiväiset rutiinini muuttuisivat melkoisesti.

Esimerkkinä kännykkä. Hoidan kaikki asiani koko ajan enemmän kännykällä, enkä soita kotipuhelimella paljon ollenkaan. Matkapuhelimella sovin tapaamiset kaikkien kanssa ja vasta yleensä samana päivänä tai paria päivää ennen itse h-hetkeä. Siis laiskemmin verrattuna vuosikymmenenkin takaiseen käytäntöön. Aikaisemmin tapaamiset sovittiin ajoissa ja suunnitelmia ei muutettu niin helposti, koska ei ollut mahdollista lähettää tekstiviestiä "en mä kerkeekkään tänään."

Sitten kun tulen koulusta kotiin, en enää avaakaan tv:tä ja jää sitä möllöttämään, vaan laitan koneen päälle. Kun olen kirjautunut sisään Meseen, alapalkkiin ilmestyy iloisesti pari vilkkuvaa pientä laatikkoa uusien keskusteluiden merkiksi; siis kaverinikin ovat eksyneet koneelle. Mesessä päivitetään kavereiden kanssa päivän ilot ja surut ynnä muut mitä mielessä liikkuu. Eli tämäkin lukeutuu niihin päivittäisiin tapoihini, joita ei edellä mainitun "tietoyhteiskunnan" puuttuessa olisi. Outoa. Tuon kirjoitettuani tuli ensimmäisenä mieleen, miten ennen puhuin kavereiden kanssa. Ai niin, kasvotusten.

Hyödylliseksi ja melkeinpä välttämättömäksi olen havainnut myös sähköpostin. Sillä on kätevä pitää yhteyttä ystäviin, joita näkee harvoin välimatkojen takia ja muutenkin.
Nettipäiväkirjojen maailmaan en ole vielä hurahtanut, mutta silloin harvoin kun niitä luen, luen kavereideni tekemiä.

On tietysti aina mukavampaa mitä uudemmat tekniikan laitteet on käytettävissä, mutta esimerkiksi en jaksa vaihtaa puhelinta usein jonkun uuden pienen ominaisuuden takia. Yhteydet tulisi olla nopeita ja selkeitä. Ehkäpä sen takia kun tekstiviestiliittymillä viestien lähettäminen on niin edullista, on pienienkin asioiden takia pidettävä yhteyttä. Toisaaltahan se on hyvä, mutta liika on aina liikaa.

Siispä päiväni ilman näitä laitteita ja mahdollisuuksia olisi monimutkaisempi, mutta onneksi minun ei sitä tarvitse kokeilla.

Mikko Ahokas

Kännykkä on puhumista varten

Sehän oli hienoa, kun sai noin 8-vuotiaana ensimmäisen kännykkänsä, hienon Motorolan.
Ainoa vika jutussa oli, ettei kellään kaverilla ollut tuollaista kapinetta. Myöhemmin tuosta kännykästä sain markan vaihdossa ostaessani uuden Nokian puhelimen, joka muuten on edelleen käytössäni. Aikana, jonka tuo puhelin on ollut minulla, muutankin on muuttunut kuin suomen rahavaluutta; nykyään joka ikisellä kaverillani on kännykkä, jossa on vähintään kamera. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kännykkä on hyvä kunhan sillä voi soittaa. Siksi käytänkin edelleen tuota toivottoman vanhaa puhelinta joka on nähnyt maailmaa yhtä paljon kuin minä itse 16 vuotta kestäneen lyhyen elämäni aikana.

Katja Merinen

Miten tietoyhteiskunta vaikuttaa nykynuoreen?

Mitä netti sekä muut tietoyhteiskunnan välineet ovat vaikuttaneet kohta 17 vuotta täyttävään lukiolaistyttöön? Vastaan siihen kysymykseen mun omasta näkökulmastani.

Netti on yleistynyt merkittävästi ja meille nuorille se on tosi hyvä juttu. Enää ei tarvitse lähteä kirjastoon läheskään niin usein kun voit vaan mennä nettiin ja etsiä erilaisilla hakupalvelimilla erilaisia juttuja, esimerkiksi esitelmiin. Se on hyvä asia, koska mäkin käyn tosi useesti reeneissä ja nään frendejä niin usein kuitenkin, niin ei todellakaan olis aikaa lähtee mihkään kirjastoon asti.

Myös on helpompi nykysin pitää yhteyttä kavereihin, koska on yleistynyt lyhyellä aikavälillä Microsoftin Messenger, reaaliaikainen keskustelupaikka. Tein itse lukiossamme kyselyn - sadasta opiskelijasta 99:llä oli Messenger. Se on hyvä ajanviettotapa sekä pystyy pitää semmosiinkin kavereihin yhteyttä, joita ei kerkee näkeen kauheen useesti. On siitä hyötyäkin, koska monta kertaa ollaan jonkun kaverin kanssa luettu kokeisiin siellä.

Kännykkä on jo mun ikäpolvelle vanha juttu. Mutta ilman sitä ei vois elää. Ei vois vaan soitella tai tekstailla jos ei sitä olis. Kirjeet on jo menny pois muodista. Tekstailu on tosi kivaa ja pystyy tunteistaankin kertoo toiselle, astetta helpompi tapa kun sanoo päin naamaa.

IRC eli Internet relay chat on vanha juttu, mutta irc-galleria on yleistynyt ja uudempi juttu. Irkkaajille on ensin tehty galleria, jossa voit nähdä minkä näköisten ihmisten kanssa chattaat, mutta se on yleistynyt niin paljon, että on vain ihmisiä kenellä on kuvia siellä, jotka eivät irkkaa ja juttelee kavereille ja tuntemattomille sekä kommentoi toisten kuvia. Galleriasta on tullut hyvin seksistinen ja siellä 14-vuotiaat laittavat erittäin paljastavia kuvia ja vanhemmat miehet kommentoivat niitä, kyllä samanikäisetkin. Sielläkin monet sopivat tapaamisia ja kun näät henkilön oikeasti, se voi olla kovakin pettymys.

Joka tapauksessa se on yleistyny ja siellä pystyy kommentoimaan kavereille ja tutustua uusiin ihmisiin ja lähentää tuttujen kanssa välejä. Hyvin toimii lause "Mennään galleriaan alotteleen ja Meseen jatkoille." Se on hyvä, koska monet tutustuvat ja kommentoivat toistensa kuvia galleriassa ja sitten jompikumpi pyytää toisen meseosotetta ja sitten tutustutaan, soitetaan ja nähdään. Normijuttu nykysin.

Olis tosi vaikee olla nykyään ilman nettiä, koska siitä on joka tapauksessa niin paljon hyötyä, että ilman sitä ei tulis toimeen ja se on nuorten suosima juttu!! Kuin myös vanhempien.

Martin van Wetten

Shangri e?

Naurettavinta on aika. Kaiken kaikkiaan vallan käsittämätön ymmärryksen rajoitus, joka estää filosofeja todistamasta olemassaoloaan (haittaako nyt tuo) ja työläisiä tekemästä kahden miehen työn yhden miehen palkalla. Minua se estää olemasta koneella läpi yön, koska kello kolme yöllä tarkoittaa vanhempieni mielestä nukkumaanmenon takarajaa.

Mieluisempaa ajanvietettä kuin koulu tai unensaanti on koneella istuminen ja kännykkääni käyttäen. Ostinpa muuten uuden simpukkamallin, olihan entinen kännykkäni jo kaksi kuukautta vanha malli. Ei sitä kehtaa webkamerassa esitellä. Messengerissä ja Ircissä aikaa kuluu eniten, gallerian voi sivuuttaa nettielitistinä ja foorumeistahan on järki mennyt teini-invaasion jälkeen.

Kyse ei ole siitä, että Mesessä olisi jotain juteltavaa. Se on samanlainen paikka kuin kahvila, ostoskeskus tai elokuvateatteri. Siellä ollaan muiden seurassa, hiljaisuus on hyve. Suurimmaksi osaksi jumitankin Mesessä, Ircissä jaksaa nauraa toisten jutuille tuntikausia. Onneksi vanhemmat kuskaavat ruokaa huoneeseeni, jottei intiimit nettisuhteeni kärsi turhista tauoista.

Äitini on valitellut sitä, etten enää käy tapaamassa ystäviäni kaupungilla. Hänen mukaansa ei ole normaali istua aina koneella, minusta ei ole normaalia istua aina töissä. Kavereiden tapaaminen on ongelmallista, koska silloin en ehtisi irkata ja mesettää. Nämä mahtavat kommunikoinnin välineet ovat liian hyviä hyödyntämättä jättämiseen.

Sama koskee kännykkääni. En juuri soittele, koska ihmisääni on ahdistavaa, mutta viestejä lähettelen paljonkin. Usein niissä ei varsinaisesti ole mitään asiaa, koska haluan vain ottaa mahdollisimman suuren hyödyn tekstariliittymästäni, jossa saa lähettää tuhat viestiä kymmenen euron hintaan.

Haluan painottaakin sitä, että ihmisellä on nyt kaikki keinot saavuttaa päämääränsä, Mese ja Irc ovat juuri oikeat välineet saavuttaa sosiaalisuuden jalo päämäärä.

Minna Nousiainen

Tekniikka ja teini

Ruskeatukkaisen ja silmälasipäisen pikkutytön ensikosketus tietokoneiden ja kännyköiden ihmeelliseen maailmaan tapahtui runsas seitsemän vuotta sitten. Minna-niminen tyttö sai ensimmäisen kännykkänsä neljännellä luokalla syntymäpäivälahjaksi; voi sitä onnea ja riemua, mitä kukkakuvioiset värikuoret ja virtapiirit saivatkaan aikaan. Ensimmäiset kuukaudet puhelinlaskut olivat kymmenen euron luokkaa, mutta vähitellen pikkutytön tekstiviestisormet alkoivat pitkällisen naputuksen vuoksi nopeutua ja kuvaviestejäkin sateli suuntaan jos toiseen. Lopputuloksena oli isän asettama 20 euron saldoraja mahtipontisen laskun jälkeen.

Tietokone Minnan perheeseen saapui reilu yhdeksän vuotta sitten. Ensiksi hän ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta tuota metallilaatikkoa ja sateenkaarenväreissä loistavaa näyttöä kohtaan, ei edes vaikka äiti sillä iltaisin pasianssia pelasikin. Muutama vuosi myöhemmin nyt jo hieman isommaksi kasvanut tyttö kiinnostui Internetistä: Harry Potterista kertovat sivustot kiehtoivat siinä määrin, että hän uskaltautui maailmaan, josta ei ollut palaamista. Silmät innosta loistaen tyttö latasi taustakuvia, kirjoitteli sähköpostiviestejä, googletti ja pelasi nettipelejä.

Kuusi vuotta myöhemmin nyt jo teiniksi kasvaneen tytön ja tietokoneen suhde on vain lujittunut entisestään: yläasteen aikana hän löysi MSN Messengerin, jossa saattoi vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa ja sopia tapaamisista. Samoihin aikoihin löytyivät musiikinhakuohjelmat, joilla saattoi hankkia suosikkiyhtyeensä uusimman biisin sekä livejournal.com:in, jonne saattoi kirjoittaa omaa blogiaan tai lukea ystävien merkintöjä. Myös irkkauksen ihmeellinen maailmaan avautui yläasteen aikoihin ja sitä kautta irc-galleria, sivu, jonne irkkaajat saattoivat pistää kuviaan.

Internetin tarjoaman viihteen lisäksi se osoittautui myös muulla tavalla hyödylliseksi: Google ja muut erilaiset hakuohjelmat tekivät esitelmien ja tutkielmien tekemisestä tytölle entistä helpompaa, sillä enää ei tarvinnut lähteä kirjastoon hankkiakseen tietoa. Kuitenkin esitelmiin vaaditaan omaa tekstiä eikä Internetistä suoraan copy/paste:lla liitettyä, joten taikamaailma yksinään ei kiitettävään arvosanaan riitä, tarvitaan myös muutakin panosta kuin Internetissä surffailua.

Loppujen lopuksi tietokone Interneteineen ja kännykkä ovat tuoneet Minnan elämään iloja ja suruja. Suuret laskut köyhdyttävät kukkaroa, mutta toisaalta opettavat vastuuntuntoa: kun olet ensin maksanut ison laskun, ei ole loppukuukautena varaa ostaa makeisia tai tehdä ylipäätänsä muitakaan ostoksia. Internetistä saat mittavat määrät tietoa, kunhan iän kasvaessa oppii "Internetin lukutaidon", eli oppii olemaan luottamatta jokaiseen artikkeliin, joita Google tai mikä tahansa muu hakuohjelma syövereistään kaivaa.

Evgeni Fomin

Tietoyhteiskunta ja Minä

Totta kai kun tuli siihen ikään kun oppi käyttämään nettiä ja sai oman kännykän, niin olihan se upeaa katsella kaikkia kivoja juttuja eri puolilta maailmaa, pelata pelejä ja varsinkin olla chatissa. Puhelimessa tuli "roikuttua" vähän väliä kun pystyi soittaman kenelle tahansa mistä tahansa. Sitä puhelinlaskua sitten kertyi vähän enemmänkin, niin netin ja puhelimen avustuksella, että sitä sitten tuli jopa vähän liikaakin sen ikäiselle lapselle.

Loppujen lopuksi tämä "buumi" hiipui iän myötä eikä oikein kiinnostanut istua tuntitolkulla julkisessa chatissa. Myöhemmin kun sain kavereilta viestiä sähköpostiin Messengeristä ja kun laajakaista Internet liittymä oli jo hommattu niin puhelinlasku puolittui "Mesen" ansiosta. Sittemmin tuli liityttyä kaikkiin mahdollisiin "teini" Irc-gallerioihin ja olen päivittäin "postailemassa" Mircissä.

Joten teknologia on melko suuri osa elämääni ja netti halpa sekä nopea tapa pitää yhteyttä kavereihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Nykyään on jo muodostunut kavereiden keskuudessa inside "läppä" siitä että Irc on ainoa yhteys ulkomaailmaan oman huoneen ulkopuolelle.

Heidi Kettula

Sähköpostit ovat hitaita ja turhia

Tiedän todella monta ihmistä, jotka kuluttavat kaiken vapaa-aikansa tietokoneella olemiseen.
Käytän itsekin konetta lähes päivittäin, mutta en kuitenkaan jokaisena vapaa-aikanani. Kone minulla on ollut noin neljä vuotta, mutta parin viime vuoden aikana oken vasta alkanut käyttämään konetta säännöllisesti.

Suurin osa koneella olo aikaani olen Mesessä ja Irc-galleriassa. Mesessä keskustelen kavereideni kanssa päivän tapahtumista. Ja galleriassa käyn kommentoimassa muiden kuvia ja lukemassa minulle lähetettyjä kommentteja. Varsinkin nykyään, kun koulu vie niin paljon vapaa-aikaani en kerkiä näkemään ystäviäni läheskään niin usein voin keskustella heidän kanssaan Mesen välityksellä.

Sähköpostin käyttöä en ole ymmärtänyt ikinä. Voin myöntää, että minulla on monta sähköpostia, mutta en käytä mitään niistä paitsi kouluun liittyvissä asioissa, koska ne on mielestäni niin hitaita ja oikeastaan aika turhiakin.

Sain ensimmäisen kännykkäni kahdeksan vuotta sitten kolmannella luokalla, kun vanhempani päättivät ottaa lankapuhelimen kokonaan pois käytöstä. Aluksi se oli vain hätätapauksia varten, että ystäväni saivat minut kiinni tarvittaessa mutta monen vuoden aikana olen tullut riippuvaiseksi kännykästäni. En soittele läheskään päivittäin, mutta tekstiviestejä tulee läheteltyä 40 kpl päivässä. Minulla on ollut kolme kännykkää, joista kaksi olen ostanut itse.

Kaikki nykyiset tietotekniikkaan liittyvät asiat ovat hyödyksi yhteiskunnalle, mutta mielestäni kaikkien ei tarvitse käyttää kaikkea aikaansa niiden kimpussa.