Tietoyhteiskunta syntyy

Yleisen käsityksen mukaan kehittyneet taloudet ovat siirtymässä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Uutta yhteiskunnallista paradigmaa on kutsuttu tietoyhteiskunnaksi. Yksi tietoyhteiskuntaa määrittävä piirre on informaation muodostuminen tärkeimmäksi tuotannontekijäksi. Uutta yhteiskuntaa on kutsuttu myös kommunikaatioyhteiskunnaksi, palveluyhteiskunnaksi, asiantuntijayhteiskunnaksi, oppimisyhteiskunnaksi sekä postmoderniksi yhteiskunnaksi tarkastelijan näkökulmasta riippuen.

Tietoyhteiskuntakäsitteen sisällöstä on esitetty toisistaan huomattavasti poikkeavia tulkintoja. Teknologinen tulkinta on ehkä tavanomaisin korostaessaan informaation prosessointi-, varastointi- ja välittämisteknologioiden merkitystä ja laaja-alaista soveltamista.

Taloudellisessa tulkinnassa sen sijaan tietoyhteiskunnan keskeisenä piirteenä pidetään ”informaatiotalouden” vahvaa osuutta kansantaloudessa. Tällöin informaation nähdään dematerialisoivan tuotantoa ja talouden kehittyvän kohti tietointensiivistä osaamistaloutta. Kulttuurisen tulkinnan mukaan informaation suuri määrä ja uudet teknologiat ovat mahdollistaneet erilaisten ”informaatiotodellisuuksien” ja niihin tiiviisti kytkeytyvien alakulttuurien synnyn.

Tietoyhteiskuntakehityksen ohella toinen merkittävä muutostekijä on globalisaatio. Globalisaatio tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että talouden ydinprosessit, kuten tuotanto ja kulutus, sekä niiden komponentit, kuten pääoma, informaatio ja työvoima, järjestäytyvät maailmanlaajuisella tasolla, joko suoraan tai verkkojen välityksellä.

Yksi aikamme johtavia tietoyhteiskuntatutkijoita, professori Manuel Castells, on teoksessaan The Rise of the Network Society kuvannut uutta taloudellista järjestystä termeillä informationaalinen ja globaalinen korostaen näiden tekijöiden yhteenkietoutumista. Globaalia informationaalista yhteiskuntaa hän kutsuu verkostoyhteiskunnaksi, jossa hallitsevat toiminnot ja prosessit organisoituvat entistä selvemmin verkostoissa. Verkostoissa mukana olo ja verkostojen dynamiikka ovat kriittisiä vallan lähteitä.

Verkostoyhteiskunta rakentuu
erilaisten virtojen ympärille

Virtoja ovat esimerkiksi pääomavirrat, informaatiovirrat ja symbolivirrat sekä organisaatioiden välistä vuorovaikutusta ilmentävät virrat. Kehittyvä informaatioteknologia mahdollistaa erilaisten virtojen yhä nopeamman välittymisen kutistaen ajan ja paikan suhdetta. Castells kuvaa muutosta sanomalla, että olemme siirtyneet paikkojen tilasta, space of places, virtojen tilaan, space of flows.

Virtojen tila -konseptia voidaan laajentaa ajattelemalla myös erilaisia alueiden kannalta tärkeitä fyysisiä tekijöitä virtoina. Voidaan puhua esimerkiksi yritysvirroista, asiantuntijavirroista tai opiskelijavirroista, jolloin saadaan paremmin esiin tietoyhteiskuntaan liittyvä dynamiikka.

Vaikka informaatio, pääoma, yritykset tai ihmiset liikkuvatkin yhä helpommin globaalien virtojen mukana, uuden luomisessa läheisyyden ja paikan merkitys on kasvanut. Kaiken uuden tiedon ja osaamisen luomisessa keskeistä on hiljaisen tiedon hyödyntäminen. Hiljainen tieto on näkemyksellistä, kokemuksellista ja intuitiivista tietoa, jota ei voida kodifioida eikä siten siirtää tietoverkkojen välityksellä. Se siirtyy vain ihmisten välittömässä vuorovaikutuksessa. Tämä on yksi syy miksi osaamisintensiiviset yritykset keskittyvät tiettyihin osaamiskeskittymiin. Toinen syy varsinkin yritysten T&K-toimintojen keskittymiselle on se, että vain uuden tiedon luomiseen osallistuneet voivat kaupallistaa sen riittävän nopeasti.

Erilaisten virtojen dynamiikka asettaa kaupungeille ja alueille aivan uusia haasteita. Koska virrat voivat muuttaa kulkuaan nopeastikin, kaupungit joutuvat jatkuvasti huolehtimaan kilpailukyvystään ja vetovoimastaan. Kaikkien virtojen suhteen ei voi olla vetovoimainen ja siksi eri kaupungit joutuvat pohdiskelemaan minkälaisia virtoja ne vetävät puoleensa. Kilpailua virroista käydään globaalilla tasolla - enää ei riitä, että on Suomen paras.

Globalisoituva tietoyhteiskunta tarkoittaa kaupunkien kannalta muun muassa seuraavia asioita:

- Osaamisintensiiviset yritykset keskittyvät osaamiskeskuksiin, yksinkertainen tuotanto hakeutuu alhaisten kustannusten alueille.

- Ammatit ja työtehtävät häviävät ja muuttuvat jatkuvasti.
Työvoiman osaamisvaatimukset monipuolistuvat ja kasvavat.

- Yritysten, alueiden ja valtioiden välinen kilpailu kiristyy.

- Alueet kilpailevat yritysten ja osaavien ihmisten sijainnista.

- Tukipolitiikasta siirrytään kilpailukykypolitiikkaan luotujen tuotannontekijöiden merkityksen kasvaessa.

Koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja osaamisintensiivisen yritystoiminnan keskus

Tampereella on erinomaiset edellytykset ja perusta nousta tietoyhteiskuntakehityksen kärkikaupungiksi maailmassa. Seudulla on maailmanluokan tutkimustoimintaa ICT:n alueella sekä perinteisesti korkeatasoista yhteiskunnallista sekä viestintään liittyvää tutkimusta. Tampereella on merkittävä määrä tunnettuja ICT- ja viestintäyrityksiä ja niiden tuotekehitystä - esimerkiksi Nokia, Sonera, Alma Media. Tampereen kaupunki on ollut jo pitkään suomalainen kärkikaupunki julkisten verkkopalveluiden kehittäjänä. Myös yhteistyötä osataan tehdä eri osapuolten kesken.

Tampereen kaupunkiseudulla on selkeä strateginen näkemys tulevaisuudestaan. Se haluaa olla koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja osaamisintensiivisen yritystoiminnan keskus. Erityisiksi osaamisen painopistealoiksi on valittu koneenrakennus ja automaatio, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, terveysteknologia ja viestintä. Alueen pyrkimyksenä on luoda maailmanluokan toimintaympäristö näiden osaamisalojen tutkimukselle, tuotekehitykselle ja teknologialähtöiselle tuotannolle.

Tampereella on kehitetty jo vuosia uusimpia informaatioteknologian sovelluksia ja viime vuosina myös sisällöntuotanto on kehittynyt myönteisesti. On esitetty näkemyksiä, että parhaillaan tapahtuu informaatio- ja kommunikaatioteknologian sekä median konvergenssi.

Tamperelainen tulkinta tulevaisuudesta on, että seuraavassa vaiheessa informaatio- ja kommunikaatioteknologia ICT ja media konvergoituvat tieteellisessä mielessä yhteiskuntatieteelliseen osaamiseen (psykologia, sosiologia, taloustieteet jne.) ja syntyy uusi paradigma, jossa uusi teknologia ja uudet mediat pikkuhiljaa saavat uuden tulkinnallisen yhteyden. Sama tapahtuu käytännöllisellä tasolla eli syntyy todellinen tietoyhteiskunta, jossa nyt uudelta tuntuvat teknologiat ja mediat tulevat elimelliseksi osaksi yhteiskuntaa ja ihmisten arkea ja teknologia menettää itsearvoisuutensa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi monipuolisia julkisia verkkopalveluita, erilaisia helposti käytettäviä käyttöliittymiä, uustodellisuutta, tuntevia, oppivia ja älykkäitä järjestelmiä, monipuolisia verkossa tarjottavia viihde- ja kulttuuripalveluita, liikenteenohjausjärjestelmiä.

Kansalaisen näkökulmasta tärkeää on pyrkiä turvaamaan tasapainoinen yhteiskunnallinen kehitys, jotta ihmiset voivat henkisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja teknisesti elää tasa-arvoisesti tietoyhteiskunnassa.