 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| ||||||
 |
|
Tietoyhteiskunnan mielikuvista tutkimustietoon – tamperelaistutkijoiden uusi kirja ilmestynyt
Tietoyhteiskunta: myytit ja todellisuus -kokoelmassa 26 eturivin tutkijaa analysoi tietoyhteiskunnan eri osa-alueita oman tutkimuskokemuksensa valossa. Monet teksteistä pohtivat tietoyhteiskuntaan kohdistettuja odotuksia ja oletuksia sekä niiden mielikuvien suhdetta tutkimuksen keinoin saatuun tietoon. Kirja käsittelee muun muassa erilaisten alueiden asemaa tietoyhteiskunnassa, työelämän muutoksia, älykotiratkaisujen kehittelyä, uuden talouden suhdetta kestävän kehityksen ihanteeseen, uusien teknologioiden yhteiskunnalliselle sääntelylle asettamia haasteita, liikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen tähtäävien ratkaisujen kehittelyä, hyödyn ja huvin näkökohtia pelitutkimuksessa, jokapaikan tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia sekä ihmisen ja tietokoneen kommunikaation kehittämistä. Kirja tarjoaa ajantasaisen kuvan tietoyhteiskunnasta ja siinä elämisestä. Näkökulmien moninaisuuden ansiosta teos sopii hyvin oppikirjaksi monille tieteenaloille. 1990-luvulla Suomi puhui itsensä matkapuhelimilla maailmankartalle. Erkki Karvonen avaa kirjan erittelemällä suomalaisen tietoyhteiskunnan kuvaa imagotutkijan näkökulmasta. Karvonen pohtii tekstissään myös uuden talouden yrityskulttuureja. Muut kirjan artikkelit jakautuvat osioihin, joissa lähestytään tietoyhteiskuntaa yhteiskunnallisista ja taloudellisista näkökulmista sekä tietotekniikan keskeisten sovellusalueiden, yhteiskunnallisen sääntelyn haasteiden ja tulevaisuuden näkymien kannalta. Talous ja yhteiskunta -osiossa Olli Hietanen luotaa siirtymää vanhasta taloudesta uuteen painottaen erityisesti kestävän kehityksen näkökulmaa. Pohdinnan keskiössä ovat mm. ekotehokkuuden ja tuotannon digitalisoitumisen käsitteet. Tommi Inkinen analysoi artikkelissaan suomalaisen tietoyhteiskunnan alueellisen kehityksen haasteita maaseutumaisten alueiden kehitysnäkymien kannalta. Inkisen mukaan on selvää, että tieto- ja viestintäteknologian kehitys ei ole romuttanut paikan merkitystä, toisin kuin usein kuvitellaan. Pasi Pyöriä erittelee teknologian odotettuja ja toteutuneita vaikutuksia työelämän todellisuuteen. Eräs Pyöriän esiin ottama tietotyömyytti on ns. työn loppua korostava ajattelu, jonka mukaan tietoyhteiskunnan täysivaltainen jäsen vapautuu ikävien töiden rasituksista ja pystyy keskittymään ainoastaan luovuutensa toteuttamiseen. Pyöriä kommentoi artikkelissaan myös kommunikaation jatkuvan lisääntymisen mahdottomuutta teknologisista apuvälineistä huolimatta. Osiossa pohditaan myös uuden talouden ja alueellisuuden suhdetta (Jari Kolehmainen) sekä tarkastellaan tietoyhteiskuntaa sivilisaatiokriittisestä näkökulmasta (Juha Suoranta ja Tere Vadén): onko näennäisesti tasa-arvoisesta yhteiskunnasta hahmotettavissa kuluttamaan tuomittu konsumtariaatti ja hallitseva nettikratian eliitti? Tietotekniikan keskeisiä sovellusalueita käsittelevässä osiossa Sanna Leppänen ja Marika Jokinen analysoivat älykotiin liitettyjä odotuksia sekä tarkastelevat näitä ajatuksia ihmisen ja teknologian välisen suhteen sekä yleisesti kotiin liitettyjen mielikuvien kautta. Liikenteen telematiikkaan keskittyvässä artikkelissaan Harri Kallberg, Hanna Kalenoja ja Jarkko Rantala pohtivat tieto- ja viestintäteknologian sovellusten roolia liikenteen joustavoittajana ja turvallisuuden lisääjänä sekä yksityisautoilun että joukkoliikenteen ja kuljetuksien näkökulmasta. Osion lopuksi Kirsi Silius, Anne-Maritta Tervakari, Elina Kalliomäki ja Katja Kaunismaa tarkastelevat verkko-opetuksen laatuun liittyviä kysymyksiä Tampereen teknillisellä yliopistolla saatujen kokemusten pohjalta. Yhteiskunnallisen sääntelyn haasteisiin keskittyvässä osiossa Minna Hoikkala, Jukka Kultalahti ja Jukka Tuomela analysoivat tietoyhteiskunta- ja globalisaatiokehityksen lainsäädännälle aiheuttamia haasteita mm. sananvapauden, yksilönsuojan ja tekijänoikeuksien kannalta. Kaisa Kotakorpi ja Tuomas Takalo puolestaan ottavat esille viestintämarkkinoiden sääntelyn ja operaattorien laajakaistainvestointien suhteen. Viimeisessä, tulevaisuuden näköaloja painottavassa osiossa Frans Mäyrä pohtii huvin ja hyödyn näkökohtia suhteessa pelaamiseen. Roman Jakobsonin alun perin kielitieteelliseen jaotteluun pohjautuen Mäyrä löytää pelaamiselle joukon toisistaan poikkeavia funktioita, joista yhtenä keskeisenä hän näkee faattisen hauskanpidon, ihmiselämän kehitykseen kautta aikojen tiiviisti liittyneen leikin. Osiossa tarkastellaan myös jokapaikan tietotekniikan avaamia mahdollisuuksia (Eija Kaasinen, Katja Rentto ja Leena Norros) sekä ihmisen ja tietokoneen välisen kommunikaation tähänastista kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä (Kristiina Jokinen).
Susanna Ihanus
|
|
Tietoyhteiskuntainstituutti
