e-Tampere

Ohjelmajohtajien kommentit: Teknologian veturiohjelmat

"Toimia uranuurtajana tulevaisuudessa tarvittavien teknologioiden osaamisen synnyttämisessä Tampereen alueella."

Veturit vauhdissa. Katso video 
   [Videon katselu vaatii Macromedia Flash playerin]

Osaohjelmajohtaja Hannu Eskola ei veturiohjelman alussa osannut aavistaa verkostojen merkitystä. Ne ovat loppujen lopuksi se, mitä veturiohjelmista eTampereen päättyessä jää jäljelle. Eskola myös pohtii, mitkä olivat veturiohjelmien suurimmat menestykset ja pettymykset.

Tekstistä poimittua:

Teknologian veturiohjelmien viisi erikoisaluetta ovat käyttöliittymät, uustodellisuus, mukautuvat ohjelmistokomponentit, informaation aistiminen ja laajakaistainen tiedonsiirto. Toiminta on perustunut yksinkertaisesti siihen, että teknologinen osaaminen karttuu tutkimuksen myötä. Kaupungin siemenrahalla on palkattu ohjelmapäälliköitä valmistelemaan tutkimushankkeita ja hankkimaan tutkimusrahoitusta.

Ehkä merkittävimpiä yksittäisiä aikaansaannoksiamme on WWW-tekniikoita kehittävän W3C-yhteenliittymän (World Wide Web Consortium) Suomen toimisto.

Veturiohjelmien painopisteenä on teknologinen tutkimus, mutta tausta-ajatuksena on ollut myös, että tutkimus luo uutta liiketoimintaa.

Tampereella on aina ollut ongelmana, että täällä ei ole perinteitä, jotka kannustaisivat perustamaan omia yrityksiä.

Vakiintuneiden yritysten kanssa olemme tehneet paljon yhteistyötä. Yleensä yhteistyö lähtee liikkeelle tutkimusajatuksesta, jonka tutkijat esittelevät yrityksille.

Veturiohjelmien kannalta yrityshankkeet eivät kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan olennaista on osaamisen kartuttaminen.

Hankkeen epäonnistumiseen ei ole mitään yleispätevää selitystä. Jo hankerahoituksen saaminen on monen sattuman summa, jossa kaiken pitää naksahtaa kohdalleen.

Yllättävää on ollut, kuinka vaikeaa on synnyttää hankkeita ilman sopivia verkostoja.

Veturiohjelmia käynnistettäessä emme osanneet oikein ajatellakaan verkostojen merkitystä, mutta ne ovat loppujen lopuksi se, mitä veturiohjelmista eTampereen päättyessä jää jäljelle.

Haastattelu Hannu Eskola:

Saavuttivatko Teknologian Veturiohjelmat tavoitteensa?

Teknologian veturiohjelmien viisi erikoisaluetta ovat käyttöliittymät, uustodellisuus, mukautuvat ohjelmistokomponentit, informaation aistiminen ja laajakaistainen tiedonsiirto. Toiminta on perustunut yksinkertaisesti siihen, että teknologinen osaaminen karttuu tutkimuksen myötä. Kaupungin siemenrahalla on palkattu ohjelmapäälliköitä valmistelemaan tutkimushankkeita ja hankkimaan tutkimusrahoitusta. Tällainen toimintamalli ei oikeastaan voi mennä pahasti mönkään: kun hankkeita saadaan liikkeelle, tutkijat väistämättä oppivat uusia asioita.

Ehkä merkittävimpiä yksittäisiä aikaansaannoksiamme on WWW-tekniikoita kehittävän W3C-yhteenliittymän (World Wide Web Consortium) Suomen toimisto, jonka päätimme yksissä tuumin eTampere-toimiston kanssa hankkia Tampereelle. W3C:n aluetoimisto jakaa tietoa uusista WWW-standardeista ja ?suosituksista ja osallistuu myös niiden laatimiseen, joten se palvelee sekä verkottumista että osaamisen kartuttamista. Suomen toimisto on ollut muun muassa keskeisesti synnyttämässä kahta veturiohjelmien tuella käynnistettyä Invalidiliiton tutkimushanketta.

Aluksi me hoidimme W3C:n jäsenmaksut, ja nyt W3C-toimisto on löytänyt itselleen kodin Tampereen teknillisen yliopiston Digitaalisen median instituutista. Toimisto syntyi oikeastaan tyhjästä, sillä Suomessa ei ennestään ollut W3C:n edustusta, ja ainakin asiaa ajaneella ohjelmistotekniikan professori Tarja Syställä olisi varmasti paljon kerrottavaa hankkeen vaiheista. Pariin otteeseen W3C:n vaikuttajahahmoja pyöritettiin Tampereella ja kestitettiin ja heidät vakuutettiin siitä, että täällä osataan ja saadaan aikaan. Ilman eTamperetta siitä ei olisi tullut mitään, olisi ollut vain pari hikistä laboratoriota, joita esitellä. Koko tapahtumasarja huipentui tavallaan keväällä 2005, kun WWW:n keksijä, Millennium-palkittu Tim Berners-Lee esiintyi teknillisen yliopiston seminaarissa ja tapasi W3C:n Suomen toimiston johtajan.

Veturiohjelmien painopisteenä on teknologinen tutkimus, mutta tausta-ajatuksena on ollut myös, että tutkimus luo uutta liiketoimintaa. Osa tutkimushankkeiden tuottamasta osaamisesta synnyttää tuoteaihioita, joita yritykset rupeavat jalostamaan tuotekehityshankkeissa. Tutkijat voivat itsekin perustaa yrityksen tätä varten, mutta veturiohjelmien tarkoitus ei varsinaisesti ole tukea tutkijoiden siirtymistä yrittäjiksi; se asia kuuluu muille, kuten eKiihdyttämö-ohjelmalle. Oikean liiketoiminnan syntyminen kestää viidestä kymmeneen vuotta tutkimushankkeen käynnistymisestä. Toiminta on hyvin pitkäjänteistä, ja jälkeenpäin on vaikea todentaa, kuinka tutkimushankkeissa hankittu osaaminen on loppujen lopuksi vaikuttanut liiketoimintaan.

Uusia yrityksiä on syntynyt jonkin verran, tämän hetken kirkkaimpana tähtenä Fogscreen, jonka liikevaihto kaksinkertaistuu neljässä kuukaudessa. Niitä saisi kyllä olla enemmänkin. Tampereella on aina ollut ongelmana, että täällä ei ole perinteitä, jotka kannustaisivat perustamaan omia yrityksiä. Tutkimusrahoituksellahan yrityksiä ei potkaista pystyyn, vaan muutakin täytyy tehdä. Olemme edesauttaneet useiden yritysten liikkeellelähtöä, esimerkkinä mainittakoon Tampereen Internet-liikennöintipiste TREX, ja auttaneet Kärkijoukkuetta, palkitun Suomen sodat ?monimediarompun tuottajaa, liiketoiminnan uudelleensuuntaamisessa. Tärkeää tukea pienyrityksille tarjoavat verkostot, kuten valtakunnallinen peliverkosto Neogames, jota olemme olleet synnyttämässä.

Vakiintuneiden yritysten kanssa olemme tehneet paljon yhteistyötä. Yleensä yhteistyö lähtee liikkeelle tutkimusajatuksesta, jonka tutkijat esittelevät yrityksille. Tietysti yrityksiltäkin on kyselty ideoita, mutta ne harvoin alkavat kertoa omista suunnitelmistaan, ja halutessaan lähteä kehittämään jotain tuotetta ne ostavat tutkimuspalvelut mistä ostavat eivätkä kauheasti halua julkisuutta asialle. Pyrimme ottamaan yhteyttä kaiken kokoisiin alan yrityksiin erityisesti Tampereen seudulla: yhteistyökumppaneiksi tarvitaan sekä suuria että pieniä yrityksiä, sillä on harvinaista, että jokin yritys lähtisi yksinään rahoittamaan hanketta. Yrityksiä otetaan mukaan keskustelemaan ja pikku hiljaa seulotaan, lähtisikö siitä liikkeelle esimerkiksi Tekes-hanketta.

Toinen yhteydenottotapa on kutsua yrityksiä erilaisiin tapahtumiin. Jotkin järjestämämme tapaamiset ovat olleet hyvin yleisluonteisia: tiedotustilaisuuksia, joissa olemme esitelleet toimintaamme tai kertoneet alan suuntauksista. Toisinaan aihe on ollut rajatumpi, esimerkiksi erityisryhmät ja tietotekniikka.

Yrityksiä on kuitenkin yleensä suhteellisen hankalaa saada mukaan, eikä uusia keinoja ole eTampereenkaan myötä löytynyt. Oikeastaan koko ajattelumalli, jossa yrityksiä yritetään "saada mukaan", on nurinkurinen. Pitäisi ajatella niin päin, että yrityksille tarjotaan jotain. Toivottavaa olisi, että yritykset olisivat enemmän aloitteentekijöinä, ja sitten katsottaisiin, ketkä tutkimusta lähtevät tekemään ja mistä saadaan lisärahoitusta. Silloin olisi tavallaan jo lähtökohtaisesti varmaa, että hankkeesta myös syntyy jotain, vaikka vaarana on, että tutkimuksesta ei ehkä tulisi yhtä uudentavaa. Perusongelma on kuitenkin, että yritykset haluavat tehdä tuotekehityksen ja tutkimuksenkin mahdollisimman luottamuksellisesti, eikä se sovi yhteen julkisen rahoituksen avoimuuden kanssa. Kun tutkimusta tehdään tuotekehitysketjun alkupäässä ja tuotteiden syntyminen voi olla monen vuoden päässä, julkinen tutkimus ei tuota kilpailuetua.

Veturiohjelmien kannalta yrityshankkeet eivät kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan olennaista on osaamisen kartuttaminen. Tärkeää on, että tutkimusrahoitusta saadaan, on se sitten minkämuotoista tahansa. On syytä muistaa, että itse asiassa valtaosa valmistelluista hankkeista ei kanna hedelmää. Esimerkiksi Koskikeskukseen suunniteltiin langatonta ostoskeskusta, josta ei tullut mitään, vaikka prosessi kesti kolme vuotta ja valmisteluissa oli paljon yrityksiä mukana. Samoin sormenjälkitunnistusta valmisteltiin ainakin kaksi vuotta ja siinä oli kaksikymmentä kiinnostunutta yritystä mukana, mutta sekin jäi lopulta tuloksettomaksi.

Hankkeen epäonnistumiseen ei ole mitään yleispätevää selitystä. Jo hankerahoituksen saaminen on monen sattuman summa, jossa kaiken pitää naksahtaa kohdalleen. Tyypillisesti Tekes rahoittaa hankkeesta 80 % ja yritykset 20 %. Silloin tarvitaan ensinnäkin riittävän monta yritystä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita hankkeesta ja valmiita panostamaan siihen, mutta eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, koska toimivat eri alueilla ja kehittävät eri asioita. Myös perusrahoittaja eli Tekes täytyy saada innostumaan hankkeesta. Joskus on käynyt niin, että yritykset olisivat olleet valmiita lähtemään mukaan, mutta Tekes ei. Joskus taas Tekes-rahoitus olisi ollut takuuvarma, jos lisäksi olisi löytynyt yrityskumppaneita, mutta juuri sillä hetkellä koko Suomesta ei ole löytynyt yrityksiä, jotka olisivat olleet valmiita laittamaan rahaa likoon - vaikka innostustakin olisi ollut, ei ole ollut varaa. Ja joskus on käynyt niinkin, että tarjolla ollut tutkimusosaaminen ei ole kaikin puolin riittänyt.

Yllättävää on ollut, kuinka vaikeaa on synnyttää hankkeita ilman sopivia verkostoja. Jos esimerkiksi halutaan nostaa Tampere johtavaan asemaan pelialalla, ei riitä, että on alan tutkijoita ja yrityksiä, vaan pitää luoda mekanismeja, joilla näitä toimijoita saadaan yhteen. Olemme tukeneet verkostojen käynnistymistä maksamalla vetäjän palkan kuukauden tai parin ajan, niin että hän on saanut hommat pyörimään ja rahoituksen kuntoon. Lisäksi olemme tarjonneet orastaville verkostoille markkinointiapua. Yksinään niiden olisi vaikea tehdä itseään tunnetuksi, mutta eTampereen yhteydessä ne ovat päässeet esittäytymään erilaisissa tapahtumissa ja lehtisissä. Verkostoista suurimpia on kansainvälinen Cogain (Communication by Gaze Interaction), jonka aiheena ovat katseella ohjattavat käyttöliittymät. Se on syksyllä 2004 käynnistynyt muhkea kokonaisuus, jota koordinoi yksi veturiohjelmien ohjelmapäälliköistä, Stina Boedeker Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksesta. Cogain saa rahoitusta myös EU:lta, mutta verkoston pystytysvaiheessa, kun yhteyksien luominen on edellyttänyt paljon järjestelemistä ja matkustamista, toimintaa on pyöritetty pitkälti veturiohjelmien varassa. Olemme halunneet varmistaa, että tämä Tampereelta ohjattu merkittävä eurooppalainen tutkimusverkosto saa hyvät eväät menestyä myös sen jälkeen, kun eTampereen rahoitus loppuu.

Veturiohjelmia käynnistettäessä emme osanneet oikein ajatellakaan verkostojen merkitystä, mutta ne ovat loppujen lopuksi se, mitä veturiohjelmista eTampereen päättyessä jää jäljelle. Totta kai sellaiset eTampereesta riippumattomat laitokset kuin W3C-toimisto jatkavat toimintaansa, ja osa veturiohjelmien käynnistämistä tutkimushankkeista saattaa jatkua vielä kymmenenkin vuotta, mutta varsinainen perintö ovat verkostot. Ne elävät toivottavasti vielä pitkään, kunhan löytävät oman tilansa ja tarkoituksensa.

Kommentoi!